Hyviä uutisia, vaikka hieman odotettua hitaammin

Kirjoitettu Kööpenhaminan lentoasemalla 16.11.2024

Vielä 30 vuotta sitten en välttämättä kaikille tutuille kertonut, jos olin käynyt meditaatioretriitissä. Silloinkin niitä oli jo olemassa, mutta kyllä sekä meditaatio– että retriitti-sana silloin vielä monien kulmia kurtistivat.

Kuulemani mukaan nykyisin, varsinkin Keski-Euroopassa, meditaatio on harrastus, josta kerrotaan lähes yhtä ylpeänä kuin crossfit-harrastuksesta muutama vuosi sitten. Siitä taitaa olla noin kolme viikkoa, kun hittikirjailija Yuval Noah Harari kertoi Ylen pääuutisissa, että hän kokee ymmärtävänsä asioiden suhteita huomattavasti paremmin, kun käy pari kertaa vuodessa meditaatioretriitissä. Yhdysvalloissa äskettäin avattu Meditate America -kampanja on saanut suuren suosion erityisesti terveydenhuollon ammattilaisten, lääkäreiden ja sairaanhoitajien keskuudessa. Yksin New Yorkissa on 46 sairaalaa, joissa käytetään nyt meditaatiota työuupumuksen ehkäisyyn.

Olen harrastanut Transsendenttista Meditaatiota hieman reilut neljäkymmentä vuotta ja sen edistyneitä tekniikoita 37 vuotta. Muutama vuosi sitten laskin käyttäneeni meditaatio-harjoituksiini noin 25 000 tuntia. Jos olisin tehnyt harjoitukset yhtä pötköä siihen olisi kulunut melkein kolme vuotta.

Veikkaan, että aika moni on yhä sitä mieltä, että paremminkin aikansa olisi voinut käyttää. Itse koen valintani oikeaksi, varsinkin taas näin viikon retriitin jälkeen. Vietin viime viikon Tanskan Kjellerupissa parinkymmenen muun kokeneen pohjoismaalaisen meditaatio-opettajan kanssa. Ja kyllä, vähän kuten Hararikin, koin, että mieli kirkastui ja jotenkin järjestyi viikon aikana selkeästi. Ainakin sen verran, että saan taas pitkästä aikaa aikaiseksi blogikirjoituksen;-)

Tämän blogin teema on kenttäparadigma ja Maharishi-ilmiö. Tämän teeman sisältä merkittävin retriitissä saamani tieto koskee viime blogijutussa kerrottuja suuria maailman mittakaavassa vaikuttavia meditaation harjoittajien ryhmiä. Lupailin heinäkuussa, että ne ovat valmiita jo kohta. Vaan eivät olleetkaan. Välittämäni uutiset olivat ylipositiivisia. Himalajan naisten ryhmällä on ollut isoja logistisia ongelmia kokoontua, koska asuvat niin laajalla alueella. Muilla ryhmähankkeilla on ollut muita ylitsepääsemättömiä haasteita. Ne kasvavat, mutta eivät ole vielä saavuttaneet 10 000 hengen rajaa.

Maailmanlaajuisesti vaikuttavat ryhmät viivästyneet, mutta tulossa

Jokainen Intiassa joskus vieraillut varmasti ymmärtää, että kaikki ei siellä aina mene aikataulussa samoin kuin länsimaissa niitä ymmärrämme. Eilen kuitenkin kuulin luotettavilta tanskalaiskollegoilta, että kyllä, ensimmäinen ryhmistä valmistuu vielä tämän vuoden aikana. Muutkin ryhmät etenevät, mutta niiden osalta päivämääristä ei osannut kukaan sanoa mitään varmaa.

Minulle riittää hyvin yksi 10 000 hengen ryhmä tässä kohtaa ja ilmoittauduin juuri vapaaehtoiseksi ryhmän rakentamista tukemaan. Jos asiat järjestyvät, pääsen kohta pariksi kuukaudeksi Intian lämpöön. Lupasin työskennellä iloisena poikana 60 tuntia viikossa. Siihen puolisoni totesi, että nähtäväksi jää;-)

Toinen Tanskassa mieleen jäänyt asia oli päiväkävelyillä kokeneiden meditaatioammattilaisten kanssa kuullut tarinat. Moni ei tiedä, mutta Euroopassa on kymmeniä vuosia ollut kokopäivätoiminen ryhmä, jonka ydintarkoitus on ollut meditaatioharjoitusten avulla toteutettava kollektiivisen tietoisuuden – ilmapiirin – neutralointi ja parantaminen.

Eräs tällaisen Purushaksi kutsutun ryhmän kokeneista jäsenistä on yli 70-vuotias, harmaahiuksinen, hymyilevä Anders*, jonka kanssa pääsin Kjellerupissa juttusille useammankin kerran. Oli huikeaa kuunnella, kun Anders kertoi, millaisia operaatioita tämä ”tietoisuuden kriisinhallintaryhmä” on vuosikymmenten varrella suorittanut. He olivat muun muassa vierailleet Israelissa potentiaalisesti levottomuutta aiheuttavien vaalien alla – ja kaikki oli sujunut yllättävän rauhaisasti koko heidän kolmikuukautisen vierailunsa ajan.

Huikein Andersin tarinoista oli Ukrainasta. Purusha-ryhmää johtanut Maharishi Mahesh Yogi oli jo 90-luvulla huomannut, että Ukrainassa on suuri kriisipotentiaali ja siksi ryhmä vietti siellä useita vuosia, ensin eteläisessä Ukrainassa, sitten Lvivin lähistöllä. Andersille Ukrainan vuodet olivat jääneet mieleen antoisina.

”Lviviin saatiin 90-luvun puolivälissä kahdeksi viikoksi kokoon epätavallisen suuri, noin viidensadan hengen ryhmä edistyneitä meditaation harjoittajia”, selvitti Anders. Mitä sitten tapahtui on jotain varsin ainutlaatuista.  Anders kertoo, että ”näiden kahden viikon aikana rikollisuus laski nollaan, oikeasti nollaan.” Hän kertoo tuntevansa paljon projekteja, joissa rikollisuus on laskenut, mutta koskaan hän ei ollut kuullut – ei aiemmin eikä myöhemmin – että rikollisuus olisi näin isossa kaupungissa (700 000) laskenut nollaan, poistunut kokonaan.

Anders kertoo, että näin poikkeuksellinen muutos rikollisuudessa toi välittömästi vaikeuksia Lvivin viranomaisille. Valtion virkamiehet eivät uskoneet, että rikollisuus olisi voinut laskea niin alas ja heitä epäiltiin tilastojen vääristämisestä tai vääristä kirjauksista. ”Myöhemmin, kun asia oli selvitetty, poliisipäällikkö palkittiin mitalilla esimerkillisestä rikollisuuden ehkäisystä”, jatkoi Anders.

Oli kiva matkata siviiliin, kun eka lukemani Hesarin juttu kertoi Zelenskyin uudesta halukkuudesta sodan lopettamiseksi. Toivomme, että hyvä kehitys jatkuu niin Intiassa, Nepalissa kuin Ukrainassakin.

*Anders-nimi on muutettu. Haastateltu Purusha-ryhmän jäsen ei halua omaa nimeään mainittavan, koska hän pitää ryhmää yksilöä tärkeämpänä.

Tähän loppuun vielä pieni lainaus Ylen Hararia koskevasta jutusta:
Lähi-idän sota koskettaa Hararia läheisesti. Hän on syntynyt ja kasvanut Israelissa ja toimii yhä professorina Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa. Hän sanoo meneillään olevaa sotaa elinaikansa suurimmaksi tragediaksi.
– Tämän sodan tragedia on se, että sodalle ei ole objektiivista syytä. Välimeren ja Jordanjoen välissä on tarpeeksi maata, jolle rakentaa taloja, sairaaloita, tehtaita ja kouluja kaikille.
Harari uskoo rauhan mahdollisuuteen sitten, kun ihmiset ymmärtävät, että sekä israelilaisilla että palestiinalaisilla on yhtäläinen oikeus ja yhteys maahan.
– Ongelma on ihmisen mieli, joka uskoo fantasioihin ja myytteihin siitä, että jumala antoi tämän maan kansalle, Harari sanoo.

Ja kirjasuositus, jonka olen tainnut antaa aiemminkin:
Jos todella haluat ymmärtää maailmankuvaa kenttäparadigman ja näiden blogien taustalla, lue neurotieteilijä Tony Naderin Consciousness is all there is,

Kuva: Kjellerupin meditaatiokeskus sijaitsee rauhallisella maaseudulla, noin 15 kilometriä Silkeborgin kaupungista pohjoiseen.

JOS haluat tiedon, kun julkaisemme seuraavan Rauha Nyt -blogikirjoituksen, laita viesti ”jep” osoitteeseen toimitus@rauha.rocks