Kun Kremlissä joku käytävällä yskäisee, Helsingissä säikähdetään tykinlaukausta

Ruben Stiller nosti äskettäin podcastissaan esiin asian, jonka olisi suonut nousevan keskusteluun jo pitkään: kun Suomen media reagoi voimakkaasti jokaiseen idästä kuuluvaan risahdukseen, onko se silloin kansan asialla, omalla asiallaan vai aktiivinen osapuoli Venäjän hybridivaikuttamisessa? Vastaus on helppo. Se on omalla asiallaan aina, kun se tekee juttuja, joita klikataan. Totta kai se on myös hybridivaikutusten aktiivinen voimistaja. Se tulee jutuillaan ja uhkakuvillaan säikyttäneeksi meistä varsin monia.

Media on kansan tuntemusten ja pelkojen peili

Media on kansan tuntemusten peili. Se tekee juttuja, joita tilaajat ja klikkaajat haluavat lukea. Kyse on siis meidän peloistamme ja siten myös meidän osallisuudestamme Venäjän hybridivaikuttamiseen. Aina kun klikkaamme Putinilla otsikoitua spekulaatiojuttua tai Trumpin toilauksia käsittelevää uutista, äänestämme heidän propagandansa leviämisen puolesta.

Olin vuodenvaihteessa lähes kuukauden kaukana Suomesta ja sain samalla hieman etäisyyttä suomalaiseen uutissumuun. Takaisin Suomeen saapuessa tuntui todella helpolta ja luonnolliselta tehdä itselleen lupaus siitä, että ei enää klikkaile iltapäivälehtiä. Päätös tuntuu yhä järkevältä, mutta onko se pitänyt? Ei. Minäkin olen välillä uteliaisuuttani klikeilläni ”antanut ääneni” Putinille tai Trumpille.

Näen kuitenkin varsin positiivisena kehityskulkuna maamme ilmapiirissä sen, että yllä kuvatusta ilmiöstä on alettu nyt keskustella. Jokin aika sitten Viimeinen sana -ohjelmassa Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Sinikukka Saari totesi Venäjän propagandasta, että ”jos se toistetaan ja siihen koko ajan kiinnitetään ihan valtavasti huomiota ja esimerkiksi näitä Putinin lausuntoja käännetään ja raportoidaan pikkutarkasti, niin siinähän myöskin koko ajan toistetaan sitä propagandaa – ja erityisesti jos sitä ei ole istutettu siihen kontekstiinsa ja sanottu, että tämä on Venäjän propagandaa ja siihen pitää suhtautua kriittisesti, niin silloinhan sitten vaan tavallaan voimistaa sitä Putinin sanomaa ja sekin on propagandan läpimenoa…” Saaren mielestä vähempikin Putinin sanomisten uutisointi riittäisi.

Spekulointi ei paljoa vaadi

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessakin Antero Mukka kysyi jo maaliskuun lopulla, että olisiko Suomellakin tarvetta normalisoitua. Hän kysyi, onko viholliskuva ainoa yhteinen nimittäjä, joka sitoo meitä yhteen suomalaisina; keskitymmekö ulkoiseen uhkaan niin, että menetämme kykymme rakentaa Suomea rauhan ajan yhteiskuntana? Mukka näkee Venäjän hybridivaikuttamisen kouriintuntuvana osoituksena siitä, kuinka vaatimattomalla arsenaalilla Suomen henkisen ilmapiirin saa pois tolaltaan. Hän päättää pääkirjoituksensa todeten, että meidän pitäisi yhdessä olla tätä vahvempia.

Lappeenrannassa 23.5. järjestetyssä EU-vaalipaneelissa asiantuntijana toiminut emeritusprofessori Lassi Heininen meni vielä askeleen Mukkaa pidemmälle ja totesi suomalaisen keskusteluilmapiirin militarisoituneen aivan käsittämättömästi. Heininen toi selkeästi esiin, että spekulointi ja erilaisten uhkakuvien rakentelu ei vaadi yleensä yhtään mitään. Perusteettomista uhkakuvista seuraavien ongelmien ratkominen voi kuitenkin joskus olla hyvinkin haastavaa.  

Ilmapiiri voi kehittyä myös hyvään suuntaan

Kun pystymme avoimesti keskustelemaan sotauutisoinnin määrästä, laadusta ja vaikutuksista, ilmapiirin kehitys on mielestäni oikean suuntainen. Toivon suuntauksen jatkuvan ja saavuttavan kaikilla rintamilla jo pian tason, jossa edetään sotien voittamistematiikasta rauhan rakentamiseen liittyvään tematiikkaan.

******

Vaikka tässä blogissa otamme välillä kantaa elämän pintakuohuihin ja median sisältöihin, blogin päätarkoitus on tietoisuuden kenttäparadigman meille tarjoamien mahdollisuuksien esiin tuonti. Olemme pitäneet ydinaiheiden raportoinnissa taukoa, mutta hyvin merkittäviä asioita on tapahtumassa.

Jopa verovaroin kustannetun Ylen ajankohtaisohjelmissa spekuloidaan välillä uhkakuvilla aika kevyin perustein. Tämän vastineeksi haluan itse näin lopuksi spekuloida sillä mahdollisuudella, että parhaillaan Intiassa rakenteilla oleva tietoisuusasiantuntijoiden ryhmä kasvaa jo kesän aikana yli 10 000 hengen kokoiseksi. Silloin ryhmän vaikutus kollektiiviseen tietoisuuteen pitäisi heijastua joka puolelle* – ja jo tulevan kesän aikana alkaa tapahtua asioita, joista seuraa hyviä asioita kaikilla rintamilla. Palaamme näihin asioihin – mahdolliseen rauhan uuteen sarastukseen – viimeistään heinä-elokuun vaihteessa.

*Katso lisää aiheesta

Kuva: Sadankomitean, Rauhan isoäitien ja Ydin-lehden järjestämässä rauha-aiheisessa EU-vaalipaneelissa olivat mukana Lauri Linden, Kati Häkkinen, Timo Huhtamäki ja Sirpa Pietikäinen. Paneelin asiantuntijana toimi Lassi Heininen.

Otsikon sanoitus on epäsuora lainaus Ruben Stilleriltä

Asko on monipuolisesti yhteiskunnasta, sen hyvinvoinnista, ilmapiiristä ja elinvoimasta kiinnostunut osa-aikainen aktivisti, sisällöntuottaja ja tapahtumakoordinaattori Saimaan Salosaaresta Ruokolahdelta.

Lue lisää

1 ajatus aiheesta “Kun Kremlissä joku käytävällä yskäisee, Helsingissä säikähdetään tykinlaukausta”

Kommentoi

Scroll to Top