Millaiset aikuiset edistävät rauhaa ja kestävää yhteiskuntaa?

Oslo Metropolitan -yliopiston apulaisprofessori Harald S. Harung on tutkinut useita vuosia maailmanluokan suorittajien aivoja, mieltä ja todellisuuskäsitystä.

Harung on kirjoittanut yhdessä yhdysvaltalaisen aivotutkija Fred Travisin kanssa aiheesta kaksi kirjaa: ”Excellence through Mind-Brain Development” ja ”World-Class Brain”. Hän on myös luennoinut tutkimushavainnoistaan eri puolilla maailmaa, Suomessakin ainakin kahdesti.

Harungin yksi pääteesi on, että yhteiskuntamme kokonaisvaltaisen ja kestävän kehityksen kannalta aivan oleellista on se, että yhä suurempi osa kansalaisista kasvaa ja kehittyy ajattelussaan, kasvaa aikuisina nykyistä korkeammalle sivistyksen ja kokonaisymmärryksen tasolle. Hän näkee paremman kokonaisymmärryksen perustan ensisijaisesti kehittyneemmässä mieli-aivotoiminnassa, ei niinkään perinteisessä opiskelussa.

Harung hahmottaa aikuisväestön henkistä ja moraalista kehitystä pohjaten näkemyksensä jonkin verran kehityspsykologi Jane Loevingerin kymmenportaiseen malliin egon kehityksestä. Harung arvioi, että väestön kehitys vaihtelee kansakunnittain jossain määrin, mutta yleisellä tasolla noin kymmenesosa aikuisista jää kehityksessään sellaiselle tasolle, että heidän toimintansa päälähtökohtana on vielä aikuisinakin lähinnä välitön tarpeiden ja halujen tyydytys.

Kymmenesosa aikuisista jäänyt henkisesti lapsiksi

Tämä kymmenesosa kansalaisista hahmottaa todellisuutta vähän kuin sosiaalisesti kehittymättömät lapset: elämässä oleellista on omat hetkelliset halut ja tarpeet, muulla ei ole niin väliksi. Harung nimeää tämän väestönosan ”esitietoisiksi” (preconventional). Esitietoiset eivät piittaa normeista eivätkä juurikaan välitä muista tai ajattele asioita muun väestön kannalta. Suuri osa rikosten tielle eksyneistä kuuluu tämän kymmenyksen sisälle.

Valtaosa väestöstä, karkeasti noin 80 prosenttia meistä, on sen sijaan saavuttanut tason, jolla hallitsevana piirteenä on looginen ajattelu ja sitä ohjaavan älyn hyödyntäminen sekä yleisiin normeihin sopeutuminen. Harung nimeää tämän ryhmän ”tavanomaisiksi” (conventional). Esitietoista tietoisemmasta ajattelusta seuraa, että tavanomaiset pystyvät hyväksymään yleiset normit ja käyttäytymään niiden mukaan. He huomioivat toiset ja haluavat yleensä elää heidän näkemyksiensä kanssa sopusoinnussa. Kun yhteiskunta on hyvin järjestynyt ja sen käytännöt järkeviä, kaikki on hyvin.

Ympäristön normien mukaan elävät eivät kykene itsenäisiin ratkaisuihin

Yhteisöissä, joissa yleinen mielipide tai kulttuuri kehittyy esim. rikolliseen tai militaristiseen suuntaan, pelkkä yleisiin ympäristön toimintamalleihin sopeutuminen ja niiden omaksuminen saattaa kuitenkin osoittautua ongelmalliseksi. Pahimmillaan, kuten äskettäin Auschwitzin keskitysleirin muistotilaisuuksissa painotettiin, yllättävän suuri osa ihmisistä omaksuu sopivasti vääristyneissä olosuhteissa jopa äärimmäisen väkivaltaisen toimintamallin kanssaihmisiään kohtaan.

Harung näkee, että yleisesti ottaen vain noin kymmenesosa kansalaisista saavuttaa aikuisina selkeästi korkeamman, autonomisemman kehitystason. Hekin hyödyntävät loogista ajattelua ja älyään, mutta ovat sen lisäksi myös elävässä yhteydessä tunteisiinsa ja sopusoinnussa itsensä, egonsa kanssa. Tämä kolmas, ”tietoinen” (post conventional) osa väestöstä perustaa toimintansa omakohtaisesti mieltämäänsä oikeaan ja väärään, ei niinkään yleiseen mielipiteeseen. He säilyttävät tavanomaisten ryhmää paremmin integriteettinsä, tietävät sisäisesti, mikä on väärin ja mikä oikein – ja yleensä myös toimivat tämän käsityksen mukaan. He havainnoivat asioita avarakatseisemmin, pyrkivät ennakoimaan ongelmia, löytämään kehityskulkujen juurisyitä ja etsimään oikeasti uusia ratkaisuja ongelmiin.

Tietoisuuden laajentuessa luottamus kanssaihmisiin lisääntyy

Yksi merkittävä ero tavanomaisten ja tietoisten välillä on se, että tietoisilla on kanssakulkijoihin lähtökohtaisesti luottamuksellinen asenne, kun taas tavanomaiset usein epäilevät kanssaihmisten tarkoitusperiä. Tästä seuraa se, että siinä missä tavanomaiset ratkovat kanssakäymisen haasteita voitto-häviö-perspektiivistä, tietoisilla on kaikessa kanssakäymisessään lähtökohtana voito-voitto-asenne. Sota on äärimmäinen esimerkki voitto-häviö-asenteen seurauksista.

Alla muutamia esimerkkejä tavanomaisten ja tietoisten eroavaisuuksista.

Arviolta noin prosentti kaikista ja kymmenesosa tietoisista kehittyy Harungin arvioissa ”itsensä toteuttajien” (self actualizer) tasolle.  Itsensä toteuttaja on alkujaan Abraham Maslowin termi.

Maslow näki henkilökohtaiset huippukokemukset yksilön kehityksen kannalta äärimmäisen tärkeinä. Harung puhuu tässä yhteydessä ”transsendenttisen tietoisuudentilan” kokemuksista ja näkee ne tärkeänä osana itsensä toteuttajien elämän muovautumisessa. Nämä kokemukset ovat Harungin ja Travisin tutkimuksissa osoittautuneet huomattavan yleisiksi heidän tutkimillaan ”maailmanluokan suorittajilla”. Itsensä toteuttajien käsitys todellisuudesta on monin tavoin täyttymyksellisempi, mutta myös yhteiskunnan kannalta rakentavampi kuin muilla kehitystasoilla.

Kestävä kehitys edellyttää kokonaisuuksien ja yhteisen hyvän ymmärtämistä

Harung näkeekin, että jos haluamme ratkoa maailman suuria ongelmia, sotia, ilmastonmuutosta, luonnon ylikäyttöongelmia jne, mahdollisimman monen ihmisen tietoisuuden kehittyminen tavanomaisista tietoisiksi olisi avainasia. Mitä enemmän meillä on laajasti tietoisia, sitä helpompaa on kaikkien kannalta järkevien ratkaisujen tekeminen.

Kun esitietoiselle on tärkeää, mikä on hyvä minulle, tavanomainen ajattelee ehkä meidän hyvää ja laajasti tiedostavalle itsensä toteuttajalle on selvää, että ongelmia ja ratkaisuja tulee katsoa koko maailman yhteisen hyvän kannalta. Heille kaiken keskinäisriippuvuus, jopa kaiken ykseys, on toiminnan peruslähtökohta.

Aikuisten ihmisten tietoisuuden kasvu asteikolla esitietoinen – tavanomainen – tietoinen – itsensä toteuttaja ei Harungin mukaan kovinkaan hyvin korreloi koulu- tai yliopisto-opintojen kanssa, vaan varhaiskasvatuksen lisäksi enemmänkin kokemuksellisten ja elämyksellisten elämänsisältöjen kanssa.

Avaimia kehitykseen löytyy idästä ja musiikista

Harungilla on vuosikymmenten kokemus idän tietoperinteiden ja meditaation harjoittajana ja tutkijana. Hän on opettanut Transsendenttista Meditaatiota esim. yrityksissä ja menestyvissä työyhteisöissä. Tutkimustensa ja kokemustensa perusteella hän näkeekin, että nimenomaan meditaatio voisi olla työkalu mieli-aivotoiminnan kehittämisessä – ja siten avain myös kehitykseen tavanomaisesta tietoiseksi.

Toinen tärkeä keino tämän suuntaisen kehityksen edistämiseksi on musiikkikasvatus. Harungin mukaan edistyneet muusikot ja aktiivisesti klassisen musiikin parissa työskentelevät omaavat poikkeuksellisen usein laajasti tiedostavien itsensä toteuttajien piirteitä.

Ymmärrettävästi myös tasapainoinen arki, liikunta ja riittävästä unesta huolehtiminen lisäävät mahdollisuuksia positiiviseen kasvuun kohti laajempaa, yhteiskuntaa luonnostaan kokonaisvaltaisemmin tiedostavaa kasvua.

Taustatietoja:

Harald Harung, associate professor, Oslo Metropolitan University

Linkkejä ylläolevaa aihepiiriä käsitteleviin videoihin:
Our Perception of Reality and the Quality of Our Society: Higher Mind-Brain Development is Necessary for a Sustainable World
Brain-Based Approach to a Peaceful and Sustainable World

Suomessa Harung on käynyt luennoimassa mm. maailmanluokan menestyjien ominaisuuksia käsittelevistä tutkimuksistaan. Tutkimuksessa, jossa arvioitiin liike-elämän, kulttuurielämän ja politiikan maailmanluokan menestyjiä kahdestakymmenestä eri maasta oli Suomesta haastateltavien listalla Martti Ahtisaari, Esa-Pekka Salonen ja Jorma Ollila.

Kirjoja:
Excellence through Mind-Brain Development, Harald Harung and Fred Travis
World-Class Brain, Harald Harung and Fred Travis
Invincible Leadership: Building Peak Performance Organizations by Harnessing the Unlimited Power of Consciousness, Harald Harung