Lukuaika: 5 minuuttia
Käsityksemme tietoisuuden olemuksesta on murroksessa – ja se on alkanut kiinnostaa yhä suurempaa yleisöä.
Olen mukana ryhmässä, joka suomentaa Tony Naderin bestselleriä ”Consciousness is all there is”. Yli 400-sivuinen kirja onnistuu varsin tyhjentävästi konkretisoimaan otsikkonsa lupaaman idean siitä, että ”tietoisuus on kaikki mitä on”. Niin hyvin, että kirjan lukemisen jälkeen yhä vallassa oleva fysikalistinen, aivosidonnainen näkemys tietoisuudesta näyttäytyy melkein kummallisena.
Neurotieteilijä Nader ei ole ainoa, jonka esiin nostamat tietoisuuskäsitykset puhuttavat. Helsingin Sanomat esitteli 17.10. digijulkaisussa ja 18.10. sivun täydeltä printissä kulttuuritoimittajansa Jussi Ahlrothin kirjaa ”Kirje Buddhalta”. Ahlroth käsittelee siinä länsimaisen filosofian ja buddhalaisuuden kiehtovia yhteyksiä yli 700 sivun edestä. Kirjasta ja sen tietoisuuskäsityksestä syntyi mainio keskustelu Ylen Kulttuuriykkösessä 26.8.2025.
Ajattelun rajoilla ja rajan tuolla puolen itäiset perinteet ja meditaatio – Ahlrothilla tiibetinbuddhalainen – avaavat ymmärrystämme tietoisuudesta monen mielestä paremmin kuin länsimainen traditio. Ahlroth esittää, että buddhalaisuus on jo ennen ajanlaskumme alkua Intiassa vierailleen Pyrrhonin kautta vaikuttanut myös länsimaisten filosofien ajatteluun.
Suuren yleisön silmiin tietoisuusteeman nostaa Da Vinci -koodillaan suosioon noussut Dan Brown uudella romaanillaan Salaisuuksien salaisuus. Kirjan toinen päähenkilö on tietoisuustutkija, joka on tullut tutkimustyössään päätelmään, että tietoisuus on luonteeltaan ”ei-paikallinen”, kaikkialla vaikuttava kenttä tai fraktaali.
Kirjassa unelmoidaankin tulevaisuudesta, jossa löydettäisiin todisteita ”kaikkien ihmismielten keskinäisestä yhteydestä”, josta seuraisi ”globaali yhteisö, jota ei sitoisi yhteen pelko ja kilpailuhenki, vaan empatia ja ymmärrys. Siinä maailmassa kansallisen turvallisuuden käsite olisi menneisyyden reliikki.”
Toinen lainaus:
”Nykyisin yhä useampi fyysikko uskoo, että maailmankaikkeus on järjestynyt kuin fraktaali, mikä viittaisi siihen, että jokainen henkilö tässä huoneessa sisältää kaikki muut henkilöt ja ettemme ole erillämme muista. Olemme yksi tietoisuus.”
Tietoisuustutkija Katherine kertoo, että hänen teoriansa ”ei-paikallisesta tietoisuudesta” perustuu olettamukseen, että tietoisuus ei ole paikantunut aivoihin, vaan sijaitsee kaikkialla. Hän esittää asiasta ystäviensä kanssa lounaalla istuessaan seuraavan vertauksen:
”Katsokaa kaiutinta.” Hän osoitti läheisellä hyllyllä olevaa pientä langatonta kaiutinta, josta tuli klassista musiikkia. ”Sanotaanpa vaikka, että Mozart olisi matkustanut ajassa eteenpäin ja olisi seurassamme tällä lounaalla. Hän hämmästyisi huomatessaan, että pienoisesta rasiasta kuuluu musiikkia. Hänen maailmassaan ei tehty levytyksiä. Kun hän kuuli musiikkia, asialla oli aina orkesteri. Nähdessään kaiuttimen hän saattaisi tehdä virheellisen johtopäätöksen, että seinän takana on piilossa orkesteri – tai jopa että kaiuttimen sisällä on pieni orkesteri. Muita mahdollisuuksia ei voisi hänen käsityskykynsä puitteissa olla. Hän ei ikimaailmassa päättelisi, että musiikki itse asiassa leijailee aina hiljaa kaikkialla ympärillämme radioaaltojen muodossa ja että tämä kaiutin ottaa sen jollain lailla vastaan…”
”Voisimme yrittää selittää todellisuuttamme Mozartille, mutta hänellä ei olisi viitekehystä sen ymmärtämiseen”, Katherine jatkoi. ”Ensimmäinen alkeellinenkin tallennustekniikka keksittäisiin vasta sata vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Tarkoitan, että vaikka istumme tässä pöydässä nykyajan Manhattanilla, ei-paikallisen tietoisuuden selittäminen teille on vähän samaa kuin yrittäisi kuvailla radioaaltoja Mozartille. Hänen todellisuudessaan musiikkia tulee ainoastaan eläviltä muusikoilta, jotka soittavat instrumenttejaan reaaliajassa, eikä muita vaihtoehtoja ole.”
Juuri tämän kaltaiseen päätelmään muutamat fyysikot, tietoisuustutkijat ja neurotieteilijät, kuten Nader, ovat oikeassa elämässäkin viime aikoina päätyneet.
Paradigma muuttuu hitaasti mutta varmasti
Yhteiskuntatieteiden tohtori ja aikaansa seuraava terveystutkija Pauliina Aarva kirjoittaa artikkelissaan ”Paradigma muuttuu hitaasti, mutta varmasti” siitä, miten ”paradigman vaihtumisen tunnustaminen ei ole koskaan ollut helppo ja nopea tapahtuma. Keski- ja uuden ajan vaihteessa tutkijoita joutui tämän vuoksi jopa roviolle.”
Idän ja lännen oppijärjestelmiin syvästi perehtynyt Tony Nader vertaa uutta tietoisuusparadigmaa siihen, kun siirryttiin maakeskeisestä maailmankuvasta aurinkokeskeiseen. Vielä pari-kolme vuosisataa selvien todisteiden esiintulon jälkeenkin osa auktoriteeteista halusi pitäytyä vanhassa maailmankuvassa. Saattoihan sen jokainen omin silmin päivittäin todeta, että aurinko nousee idästä. Aikaa myöten uusi totuus kuitenkin asettui vallitsevaksi.
Uusi ”ei-paikallinen” teoria ja paradigma tietoisuudesta avaa ihmisten ja yhteisöjen väliseen kanssakäymiseen aivan uuden sivun. Jos tietoisuus onkin luonteeltaan kenttä, jonka kautta kaikki olemme yhtä tai yhteydessä, vaikutamme toisiimme jatkuvasti. Haluamme sitä tai emme. Tämä muuttaa lähes kaiken.
Sisäinen rauha on ulkoisen rauhan perusta
Uuden tietoisuuskäsityksen pohjalta on helppo nähdä sosiaalisen epäjärjestyksen, levottomuuksien ja sotien taustalla ihan jotain muuta kuin pelkästään pintapoliittisia ongelmia. Jos tietoisuus on meille kaikille yhteinen, yhteistä ovat myös kollektiivinen stressi, pelot ja aggressiivisuus. Näiden neutraloinnissa aseet eivät meitä paljoa auta, mutta kaikki yhteistä ”ei-paikallista” tietoisuuttamme harmonisoivat asiat auttavat.
Kun yhteiskunnassa pidetään aidosti huolta koko väestöstä, sydämen sivistys kukoistaa ja sisäiset asiat ovat kunnossa, silloin yhteisö on vahva ja kaikkien naapureidensa arvostama. Tällöin todennäköisyys sille, että yhteisöä uhkaa sota tai muut ongelmat, laskee merkittävästi. Yhteisön hyvä ilmapiiri suojelee ja edesauttaa hyvien yhteyksien sekä ystävyyssuhteiden syntymistä.
Vaikka taloutemme on viime vuosina kehittynyt vaisusti, Suomi on kahdeksan kertaa rankattu maailman onnellisimmaksi (tyytyväisimmäksi) maaksi. Eikö sen voisi tulkita tarkoittavan, että henkisesti olemme niin vahvoja, että meidän ei tarvitse rakentaa tulevaisuuttamme pelkästään militaristisen turvan varaan? Meillä on voimavaroja myös siihen, että voimme Euroopassa – ja rajoillamme – toimia todellisina rauhan ja ystävyyden puolestapuhujina ilman vinoilua ja kuittailua.
Uudesta tietoisuuskäsityksestä seuraavien käytännön sovellusten merkityksestä kriisinhallinnassa ja jopa maailmanrauhan vahvistamisessa voit lukea artikkelista, joka käsittelee ns. Maharishi-ilmiötä.
Tähän loppuun vielä pari ajankohtaista lainausta:
Ylen kirjeenvaihtaja Mika Hentunen Moskovasta14. lokakuuta, tv-uutiset klo 20.30: ”…tommoinen rajan kiinni pitäminen, yllättävän nopeasti se alkaa vaikuttamaan siihen, että kontakteja on vähemmän ja sitten myös tiedetään toisesta vähemmän, ja tämä tietenkin sitten ruokkii erilaisia salaliittoteorioita ja muita – molemmin puolin rajaa.”
Ote Rauhan isoäitien puuhanaisen Tuija Maaret Pykäläisen haastattelu Etelä-Saimaassa 13. lokakuuta: ”Keitä loppujen lopuksi on eniten, ja voiko pienikin joukko muuttaa maailmaa? Kysyttäessä miltei jokainen ihminen valitsisi sodan sijasta rauhan, joten valtava enemmistö haluaa jotain muuta kuin uusia hävittäjiä tai drooniarmeijoita. Väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden kyvystä muuttaa maailmaa on olemassa tieteellistä tutkimusta. Pykäläinen nostaa esiin Erica Chenowethin ja Maria J. Stephanin tutkimuksen vuoden 1900 jälkeen tapahtuneista kansannousuista. Jokainen kansanliike, jonka taakse asettui vähintään 3,5 prosenttia väestöstä, sai aikaan väkivallattoman muutoksen. Esimerkkejä tästä ovat muun muassa Etelä-Afrikan apartheidboikotti, Viron laulava vallankumous, Tsekkoslovakian samettivallankumous sekä Suomessa kuolemanrangaistuksen lakkauttaminen 1930-luvulla… ”
Kirjoittajan huomio: yllä mainituista Viron laulava, veretön vallankumous toteutui sen jälkeen kun maassa oli opetettu lyhyessä ajassa noin 23 000 meditaation (TM) harjoittajaa. Teorian mukaan tämä määrä, yli 1%, riitti tuottamaan Virossa em. Maharishi-ilmiön.
JOS haluat tiedon, kun julkaisemme seuraavan Rauha Nyt -blogikirjoituksen, laita viesti ”jep” osoitteeseen toimitus@rauha.rocks
Asko on monipuolisesti yhteiskunnasta, sen hyvinvoinnista, ilmapiiristä ja elinvoimasta kiinnostunut osa-aikainen rauhanaktivisti ja sisällöntuottaja Saimaan Salosaaresta Ruokolahdelta.



Monipuolinen ja vakuuttava puheenvuoro rauhanomaisen elämäntavan merkityksestä. Pienikin ryhmä voi vaikuttaa koko yhteisöön toimiessaan hellittämättömästi rauhan rakentajana ja viholliskuvien purkajana.