Arkkitehti Wojtek Skalskin kirjoitus, julkaistu Hämeen Sanomissa 20.10.2020
Joka kerta kun Sattulassa talomme perustukset tärisevät hävittäjä-lentokoneiden jylistäessä yli tai panssariprikaatin pamauksista, mieleen nousee kysymys maamme puolustusstrategian järkevyydestä. Koulutetaanko sotilaita edelleen tappamaan vihollista?
Ehkä olisi aika ymmärtää, että tankit, pommittajat ja pyssyjen kanssa juoksevat sotilaat edustavat vanhentunutta sotimisen strategiaa.
Kun Suomen puolustusministeri sanoo, että nyt tarvitsemme uusia hävittäjiä pelotteeksi vihollisia vastaan, jossain Moskovassa nähdään ne varmasti lähinnä kärpäsinä karhua vastaan. Näyttää jopa siltä, että siellä ollaan paremmin tietoisia muuttuvasta ajasta ja modernin puolustuksen strategioista.
“Sana, kamera, valokuva, internet”
Puolalainen Rzeczpospolita-lehti siteerasi Venäjän puolustusministeriä Sergei Shoigua, joka totesi vähän aikaa sitten: “Sana, kamera, valokuvat, internet – ne ovat armeijan seuraava muoto”.
Venäjän tiedotustoimiston pomo, Dmitri Kiselev sanoi puolestaan: “Tänä päivänä yhden vihollisen sotilaan tappaminen maksaa paljon enemmän kuin ensimmäisen tai toisen maailmansodan aikoina. Jos voit muuttaa jonkun ajatuksia, ei tarvitse tappaa.” Aika osuva määritelmä Venäjän informaatiosodasta.
Turvallisuusuhat ovat muuttuneet
Maiden turvallisuusuhat ovat siis muuttuneet. Kyberhyökkäykset, biologiset tai kemialliset aseet ja hybridi- tai informaatiosodat vaativat uutta puolustustapaa. Taistelut ovat siirtymässä pelloilta ja metsistä tietoisuuden kentälle.
Unescon perustuslain johdannossa todetaan: “koska sodat alkavat ihmisten mielissä, rauhan puolustusstrategiat on rakennettava ihmisten mielissä”.
Meillä luotetaan yhä aseteollisuuteen enemmän kun ihmisiin
Valitettavasti meillä luotetaan edelleen aseteollisuuteen enemmän kuin ihmisten mahdollisuuksiin ja henkisiin voimavaroihin. Aseilla pelottelun sijasta Suomen armeijan johto voisi ottaa positiivisen, ennaltaehkäisevän askeleen kansainvälisen vihan vähentämiseksi.
Turvattomuus, vihollisuus ja epäluulo ovat kansan kollektiivisen stressin ja negatiivisen mielialan oireita. Vihollisuuksia voikin parhaiten ennaltaehkäistä tietoisuuden ”taistelukentällä” keinoilla, joilla mieltä tai mieliä saadaan rauhoitettua ja vihaa sydämistä purettua.
Esimerkiksi meditaatiolla on tällaisia, mitattavia vaikutuksia. Parhaimmillaan ne vaikutukset heijastuvat myös kollektiivisen tietoisuuden tasolla.
Henkinen ilmapiiri vaikuttaa kauas
Nykytiede kuvaa yhä useammin tietoisuutta ilmiönä, joka ei ole vain aktiviteettia aivojen sisällä, vaan kenttä, joka ulottuu kehomme ulkopuolelle ja näkymättömästi vaikuttaa positiivisena tai negatiivisena henkisenä ilmapiirinä kauas, myös muihin ihmisiin.
Tässä ei tarkoiteta pelkän positiivisen ajattelun tai rukoilemisen kaltaista asiaa, vaan tajunnan kentän syvempiin, hiljaisempiin tasoihin vaikuttamista. Kun tajunta rauhoitetaan meditaation avulla, vaikutus on mitattavasti nähtävissä sekä meditaation harjoittajan aivoissa, että lähistöllä olevien aivoissa.
Tämänkaltaisen vaikutuksen toimivuutta on testattu transsendenttista meditaatiota harjoittavien ryhmien avulla kymmenissä kokeissa ja julkaistuissa tutkimuksissa (katso mm. Journal of Conflict Resolution 34/1990, Journal of Mind and Behaviour 8/1987).
Menetelmää on käytetty hyvällä menestyksellä mm. Mosambikin ja Equadorin armeijassa. Mosambikin presidentti Joaquim Chissanon mukaan sikäläinen sisällissota päättyi juuri tämän menetelmän soveltamisen ansiosta. Se, että suurin osa väestöstä ei ole tästä tietoinen tai ei tähän usko, ei tee menetelmästä vähemmän totta.
Lähestymistapa voi säästää ihmishenkiä – ja rahaa
Suomen armeijan johto voisikin testata tällaisen ennaltaehkäisevän puolustusyksikön tehokkuutta. Jo promillen kymmenesosalla hävittäjäbudjetista (!) voitaisiin toteuttaa laajamittainen koe. Tämä lähestymistapa voi säästää ihmishenkiä, rakennuksia ja miljardeja valtion budjetista.
Hornet-hävittäjien miljardikaupan yhteydessä Elisabeth Rehn, silloinen Suomen puolustusministeri, totesi, että harmittaisi, jos kalliilla koneilla ei olisi koskaan käyttöä, mutta harmittaisi vielä enemmän, jos niitä joutuisi joskus käyttämään.
Miksi pari vuosikymmentä myöhemmin, keskellä talouskriisiä käyttäisimme taas 10 miljardia verorahoja uuteen pommittaja-kauppaan?
Ainoa varma voittaja olisi tässä aseteollisuus, tai sen omistajat. Vaihtoehtoiset puolustusstrategiat on jätetty selvittämättä.
Wojtek Skalski
Hattula
Asko on monipuolisesti yhteiskunnasta, sen hyvinvoinnista, ilmapiiristä ja elinvoimasta kiinnostunut osa-aikainen aktivisti ja sisällöntuottaja Saimaan Salosaaresta Ruokolahdelta.