Lukuaika: 4 minuuttia
Hallituksemme rajapolitiikkaan kriittisesti suhtautuva rajatutkimuksen professori Jussi P. Laine totesi äskettäin Helsingin Sanomissa* Suomen rajasulkukeskustelusta, että ”siihen keskusteluun sohaiseminen sohaisee suomalaiseen sieluun.” Sama näyttäisi pätevän yleisesti kaikkeen, mikä nyt liittyy Suomen aseelliseen varautumiseen. Sohaisen silti.
Monissa maissa on päädytty viime kuukausina lisäämään asehankintoja. Puhutaan yleisesti jopa uudesta asevarustelukierteestä. Suomessakin aiheesta on oltu suorastaan herttaisen yksimielisiä. Eduskuntapuolueista tällä hetkellä kaikki haluavat lisää pyssyjä ja puntareita, osa jopa riippumatta siitä ostetaanko ne Yhdysvalloista tai Israelista, kunhan ostetaan.
Huomion arvoista on, että Petteri Orpon hallitusohjelmassa todetaan turvallisuuspolitiikasta seuraavasti: Tiivis yhteistyö kumppanimaiden kanssa, hyvät kahdenväliset suhteet sekä monenkeskisen kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen ja vahvistaminen ovat Suomen kansainvälisten suhteiden kulmakiviä.
Käytännössä taloudelliset resurssit suunnataan näiden kulmakivien sijaan nyt lähes vain ja ainoastaan aseiden ostoon. Varmastikin siinä ajatuksessa, että ne toisivat meille turvaa.
Poistuuko lisäturvan taustalla oleva pelko, epävarmuus ja epäluottamus aseistamalla? Ainakaan asevahvaan Natoon liittymällä se ei tainnut täysin neutraloitua.
YK:n peruskirjassa todetaan, että sotien ja konfliktien juurisyyt ovat mielen tason asioita ja mielen tasolla pitää toteutua myös strategioiden ja toimenpiteiden, joilla sotiin puututaan ja joilla niitä ehkäistään.
Rauhallinen analyysi tilannekuvasta kertoo meille, että pelko, epävarmuus, epäluottamus ja pelon ilmapiiri ovat mielen murheita, eivät niinkään fyysinen varustautumishaaste. Pelko- ja luottamusongelmaa ei yksinkertaisesti voi ratkoa fyysisellä tasolla varustautuen. Kärpästä voi ampua tykillä, koleraa tai Covidia ei voi. Tykin hankkiminen siihen tarkoitukseen on tyhmää.
Lets face the facts: mikään määrä aseita ei tuo lopullista turvaa
Kohdataanpa julma todellisuus: mikään määrä aseita ei oikeasti tuo meille lopullista turvaa. Hurjan kyvykkäiden hybridioperoijien ja terroristijärjestöjen ohella maailmassa on yhdeksän ydinasevaltiota. Jos joku näiden maiden johtajista päättää ”painaa nappia” ja aloittaa ydinasemittelön, kukaan maapallolla ei ole turvassa, ei edes ydinasearsenaaliltaan ylivoimaisissa Yhdysvalloissa ja Venäjällä.
Ainoan mahdollisuuden ihmiskunnan turvaamiseksi tarjoavat ratkaisut, joilla voidaan estää vihollisten ja vihollisuuksien syntyminen. Kuten saksalaiseversti Günther Chasse on osuvasti todennut, kunnon sotilas kokee, että sota on jo hävitty silloin, kun aseita joudutaan käyttämään. ”Aseita käyttävä sotilas kyllä tietää, että vastaus on jo tilattu ja tulossa.”**
Ainoa kestävä ratkaisu rauhan saavuttamiseksi
on se, että estetään vihollisuuksien syntyminen
Suomen ja kansainvälisenkin politiikan suuri haaste on tällä hetkellä se, että ne eivät aktiivisesti hae vastauksia juurisyihin. Juurisyy turvallisuuspuutteeseen eli pelon ilmapiiriin ja kansainväliseen epäluottamukseen ei ole aseiden puute eikä mikään muukaan fyysisen tason asia.
Kansainvälisen yhteisymmärryksen puutteen, epäluottamuksen ja toisten pelkäämisen taustalla on vajavainen ymmärrys toisten ajatuksista ja tavoitteista, erilaisuuden ymmärtämisen ja hyväksynnän puute sekä näihin liittyvä kollektiivinen stressi. Suomessakin median on aivan liian helppo saada klikkejä ruokkimalla pelkoja Venäjää kohtaan ja venäläisiä toiseuttamalla.
Jääkö malka omassa silmässä näkemättä?
Suomesta on suhteellisen helppoa arvostella Yhdysvaltain presidentin onnettomia päätelmiä ja niiden perustalta syntyviä epäonnisia ratkaisuesityksiä tai Lähi-idän järjettömiä julmuuksia. Paljon vaikeampaa on nähdä oma toilailumme esim. kansainväliseen oikeuteen liittyvissä raja-asioissa tai henkilömiinapäätöksissä.
Olemme ihan vapaaehtoisesti valinneet kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien näkökulmasta kyseenalaisia toimintatapoja. Varustautumisvimmammekin osaa kyseenalaistaa meistä vain harva. Lisäksi olemme oman naapuriturvallisuuden hoitamisessa valinneet melkein kokonaan kahdenvälisen diplomatian ja muiden ei-aseellisten, rauhanomaisten toimenpiteiden pois jättämisen, mykkäkoulun.
Olisiko järkevää politiikkaa tässä(kin) tilanteessa juuri päinvastainen? Mitä, jos satsaisimme entistä enemmän yhteyksien luomiseen ja eri osapuolten välisen ymmärryksen lisäämiseen – niihin alussa mainittuihin kulmakiviin. Se vaatisi rohkeutta eikä aluksi ruokkisi egoamme, mutta voisi kantaa. Suomi voisi olla sujuvasti kansainvälisessä ympäristössä sukkuloivan presidenttimme avulla jopa Euroopan johtava sillanrakentaja. Ei vain tuomari vaan myös lääkäri – joka suuntaan.
Paras lääkäri on hän, joka onnistuu pitämään potilaansa terveenä ilman, että lääkkeitä edes tarvitaan. Toiseksi paras se, joka potilaan sairastuessa antaa oikeat lääkkeet ja samalla ohjaa potilasta siinä, miten tämä tulevaisuudessa voi välttää taudin puhkeamisen.
Taloudelliset resurssit tulisi suunnata juurisyihin
Kansainvälinen tilanne on sellainen, että on ymmärrettävää, jos aseelliseen maanpuolustukseenkin varaudutaan. Hölmöä on kuitenkin jättää ”taudin” taustalla oleva pelko-ja epäluottamusongelma kokonaan hoitamatta. Merkittävä osa turvallisuuden rakentamisen taloudellisistakin resursseista tulisi ohjata ihan muualle kuin aseisiin: kansainvälisen yhteisymmärryksen, ystävyyden, luottamuksen ja yhteyden vahvistamiseen, pelon ja sen syiden poistamiseen sekä ihmiskunnan tärkeämpien haasteiden ratkomiseen.
Ainakin pieni osa resursseista tulisi ohjata myös suoraan juurisyiden hoitamiseen ja kansainvälisen pelon ilmapiirin suoraan rauhoittamiseen. Tietoisuus- ja aivolähtöisillä keinoilla näihin juurisyihin voitaisiin vaikuttaa jo muutamissa kuukausissa.***
* Helsingin Sanomat 3.5.2025, artikkeli taitaa olla maksumuurin takana.
** Günther Chasse on saksalainen evp. Eversti, joka toimii nykyisin aktiivisesti Global Union of Scientists for Peace -järjestössä. Toteamus on Chassen luennolta Supreme Military Science -kurssilla 6.5.2025.
*** Näillä ”Tietoisuus- ja aivolähtöisillä” menetelmillä vaikutetaan kyllä jo tälläkin hetkellä. Tuhansien osallistujien pysyviä rauhanryhmiä on yksityisin lahjoitusvaroin rakenteilla useita. Monia kiinnostaa luvut ryhmien koosta. Pahoittelen, mutta niitä ei tunnu nyt olevan saatavilla. Arvioni on, että jotkin ryhmistä ovat jo todella isoja ja vaikuttavat lähes globaalisti.
JOS haluat tiedon, kun julkaisemme seuraavan Rauha Nyt -blogikirjoituksen, laita viesti ”jep” osoitteeseen toimitus@rauha.rocks
Asko on monipuolisesti yhteiskunnasta, sen hyvinvoinnista, ilmapiiristä ja elinvoimasta kiinnostunut osa-aikainen rauhanaktivisti ja sisällöntuottaja Saimaan Salosaaresta Ruokolahdelta.
kiitos, olen täysin samaa mieltä🙏
Allekirjoitan täysin kaiken. Kuten sanoit, ainoa kestävä ratkaisu on estää vihollisuuksien syntyminen. Viisi vuotta rintamalla ollut isäni sanoi meille lapsille, että sodassa häviävät kaikki. Se on täydellinen inhimillisyyden mahalasku. Pelon ilmapiiri saa ihmiset käyttäytymään kuin ketun ahdistama hätääntynyt kanalauma. Säntäillään ostamaan aina vain tehokkaampia tuhoaseita hinnalla millä hyvänsä enkä nyt tarkoita pelkästään niihin käytettyjä euromääriä. Heti, kun niitä käytetään, sota on hävitty, kuten viisas saksalaiseversti totesi. Kiitos kannanotosta ja aivan ihanasta kuvasta. Se antoi voimia ja uskoa hyvän voittoon.
Suomi on nyt valinnut tien, jossa piiloudutaan EU:n, NATO:n ja suurten Euroopan maiden selän taakse. Meillä olisi ollut ihan oikeasti mahdollisuus sillanrakentajan rooliin Venäjän suuntaan, kun sitä on harjoiteltu jo 80 vuotta ja maantieteellinen asemamme olisi siihen sopiva. Viholliskuvien luominen tekee sen kohta mahdottomaksi.